Satuhahmoja

Viimeiset vuorot on suoritettu sairaanhoitopalvelusta Ranskassa. Loputkin yöt sujuivat hyvin ja hyvässä seurassa Clairen ja Anne-Gaellen kanssa. Viime yönä olin jo aika uupunut, sain passituksen mennä lepäämään klo 00.00. Välillä lepäilin, välillä liityin tytsyjen seuraan. Anne-Gaelle on asunut Pariisissa joten hän suositteli paikkoja ja antoi numeronsa hätäpäivän varalle.

Uni puuttuessaan sekavina rytmeineen sekä lähtöstressi ovat pitäneet minut h(/Z)orrosmaisessa ja sekavassa olotilassa. Muutamat mielikuvitushahmot muistuivat mieleeni:

Tintti: Vanha kunnon look-a-like, toinen meistä marjoista. Elää tosin aina kasvojeni piirteissä, punakoissa poskissani ja hiustöyhtöni suortuvissa.

Punahilkka: Tänään aamulla perjantaiperinteen mukaan oli viidentenä viikkona peräkkäin paikallisen julkisen liikenteen lakko. Mikä tarkoittaa ettei ole ratikoita. Yövuoron jälkeen hiippailin punaisessa hupparissani koululle palauttamaan työasut ja tapaamaan vielä kerran koordinaattoria. Onneksi tapaaminen muistutti tällä kertaa enemmän isoäidin kuin suden tapaamista, juttu siis sujui ja hyvässä hengessä. Koulun jälkeen kävelin vielä kotiin nukkumaan. Punaisessa hupparissa.

Tuhkimo: Siivousurakka on edennyt, mutta vieläkin on hieman tehtävää. Tuhkimo on kerännyt sympatiapisteitä näiden pitkien tuntien aikana; se joutui siivoamaan aina!
Vaatteet sain pestyä. Siivousvälineet ovat jalostuneet: myslipaketin kantta parempi rikkalapio on kertakäyttölautasen puolikas. Päätin myös uhrata yhden kälysen vaatekappaleen rättitarvikkeiksi. Axe-suihkusaippua on auttanut rasvaliukoisten likojen irrotuksessa. Siskopuolet, eli siivoustädit tulivat pyynnöstä tarkastamaan kämpän kunnon eilen. Koska kämppää ei ollut tyhjennetty, sitä ei voinut arvioida. Puolisiskot palaavat maanantaina, mutta minun pitäisi siihen mennessä olla jo poissa täältä.

Mutta tosiaan. Kaiken kaikkiaan. Luulin että tulisi hirveästi tarinaa, mutta ei tulekaan. Eli tässä tämä taas.

Siivousta, lopun alkua

Taas kirjastoteksti, joten laatua tai maaraa ei kannata arvioida.

Viela kaksi tyovuoroayovuoroa jaljella. Viime yo oli ensimmainen. tanaan paivauneni katkaisi tapaaminen koordinaattorin kanssa koululla, ja siksi olen nyt kirjastossa, joka on kotimatkan varrella. Koordinaattori ei ollut sovittuun aikaan paikalla ja 45min odottelun jalkeen koulun muut opettajat lahtivat etsimaan koordinaattoria kanssani. loytyi, oli unohtanut tapaamisen.


Vuorotyo ei iloistaan huolimatta ole hyvaksi voinnilleni. Erittain nihkea olo. Viela kun on kuuma ja mina laitoin farkut kotoa lahtiessa. Tapaaminen koordinaattorin kanssa sujui huonosti. Olin aika pokkelo ja iloton ja koordinaattoria nolotti sen lapsus. Ja minua ahdisti sekin kun sita nolotti ja mina olin pokkelo ja jotenkin jai tosi sekava olo.


Muutenkin tukalan kuuma ja jaatavan kylma kohtaavat kun lahto lahestyy. Kaikki jarjestettavat asiat, paperit, matkat. Hui kauhistus.


Eilen aloitin siivoamaan. Parvekkeeni on pulujen ulostamo ja sita siivotessa minua todella kiukutti ja kismitti. Siivousvalineina vessapaperi, joka vessapaperin luonnollisen koostumuksen mukaan hajoaa helposti; pahvikertakayttolautaset, jotka sopivat hankaamiseen ja vesipullot. Paaosan kakkeleista sain kuitenkin pudotettua alemman kerroksen parvekkeelle. Ikkunoista tuli entista likaisemmat.


Sisasiivouksessa minua auttaa sanakirjasta irronnut takakansi, joka toimii lastana, seka myslipaketin palanen, joka on rikkalapio. Lisaksi ostin kertakayttosiivousliinoja joskus aikoinaan; tai ainakin niin luulin. Niilla hangatessa pinta jaa tahmeaksi ja ympariston tayttaa migreenioireita migreenista karsimattomalle aiheuttava puhdistusaineen tuoksu. Oli pakko tarkistaa mita ihmeliinoja olin hankkinut. ne olivatkin jotain kuivapyykin sekaan laitettavia lattysia.


Siivouksessa paasin alkuun, mutta paljon on viela tehtavaa. Pyykit, tasot, lattia uusiksi. Siivoaminen on kamalaa.

Ensimmainen yovuoro oli mukava. Meininki oli rento ja yo meni nopeasti. Mitaan ihmeita ei tapahtunut. Valvominenkin oli helppoa, koska olen nukkunut liikaa monena aikasempana paivana ja yona.

Viikonloppukin oli ihan mukava. Ja sunnuntaina kavin katsomassa metsien Robinin ranskaksi dubattuna. Tiedan, on typeraa menna katsomaan elokuva, jonka ymmartaisin alkuperaisella kielella, dubattuna kielelle jota en ymmarra. Kaikkea pitaa koettaa.

Kirjasto suljetaan, mina menen tunniksi nukkumaan.

Same old themes, new old stories.

Kun kirjoitin 8.5. ja ennustin sadetta, olin oikeassa. Sama ennustus olisi ollut pätevä oikeastaan eiliseen asti, mutta eilen paistoi jo vähän aurinko. Ja tänään enemmän.

Muuten siinä ei ole mitään vikaa, mutta kämppäni lämmitys ei varmaan ole enää päällä. Täällä pitäisi olla kesä. Yöt ovat vilpoisia, mutta collegehousuilla ja pitkähihaisella selviää muutamalla heräämisellä. Aamuisin sisällä on kylmempää kuin ulkona.

Ravintolat ovat vaihtuneet pääosin pikaruokaloihin. Ja einesruokia olen märsynnyt. Aamuvuoroissa ollessani käyn työpaikkaruokalassa syömässä. Kerran otin makkaran, andouille. En kyennyt syömään. Myöhemmin selvisi, että se on täytetty sian ohutsuolella. Siltä se maistuikin.

Ostin makaroonia marketista. Mutta minulla ei ole kattilaa. Keitin makaroonit mikrossa pienissä kertakäyttömuovikipoissa. Se on mahdollista, mutta ei käytännöllistä. Tavataan Suomessa makaroonit.

Lisäksi yhteismikrossa on jäämistöä erilaisista ruokakulttuureista pitkältä ajalta. Kerroksia rapsuttamalla voisi harrastaa arkeologiaa.

Harjoittelusta. Tehotyttökään ei tee enää vuoroja minun kanssa. Olen yksin hoitajien kanssa. Hyvä puoli siinä on, että saan tehdä vähän enemmän. Mikä tarkoittaa, että saan melkein yrittää tehdä. Se on jo paljon se.

Eilen rauhoittelin alle kuukauden ikäistä vauvaa. Niinkin pienet kääröt pelottavat minua, erityisesti alkaessaan huutaa.

Joku viikko sitten yhden ptlaan isoisä arvasi nimestäni, että olen suomalainen. Se oli jääkiekkofani ja tunsi siten Suomeakin. Aika hauskaa. Tiesi TPS:n ja Turunkin. Jo toinen tai kolmas ihminen joka tiesi Turun. Vajaa 10 on tunnistanut Helsingin. Useat sanovat "Helsinsky". Minusta se kuulostaa aika venäläiseltä. Myös Rovaniemi on saanut irtopisteitä Joulupukin imussa.

Mitäs muuta. Juttuja aina tulee mieleen, mutta ei ole tullut kirjoitettua, joten olen unohtanut. Kyllä ne palaa, mahdollisesti. Ehkä proosallisessakin muodossa.

Pikateksti

Tulin kirjastoon ennen tyopaivaa; nyt on reilu kymmenen minuuttia aikaa kirjoittaa tekstia ja ei ola helppoa ranskalaisella nappaimistolla!

Itse asiassa on ollut hauskaa ja vahemman hauskaa. Onhan tuosta viime tekstista aikaa. Vappuna kavin Ardeche:ssa, Ranskan maaseudulla. Toissa viikonlopun olin kotona, viime viikonloppuna olin perjantaina samalla osastolla olleen opiskelijakaverin kaverin tupareissa ja kavin lauantaina youlkoilemassa ja puhumassa englantia. Ihan virkistava viikonloppu, vaikka sunnuntai ei sitten ollutkaan mikaan herkkupala.
Lisäksi helatorstaina pistaydyin tietaakseni ensimmaista kertaa katolisessa messussa. Ja kirjastossa olin yksi paiva kuuntelemassa kirjailijaa, joka on kirjoittanut kirjan Sokrateksesta. Hauskoja kokemuksia, mutta jokaisella kerralla sivumakuna on ollut hetkittainen kokemus ymmallaolosta ja ulkopuolisuudestakin. Sita kai se on ulkomailla yksin ollessa helposti. Mutta siihenkin tottuu ja sitten vaan sulkeutuu hetkeks omaan universumiin, kunnes maa kutsuu tutuksi tulleella kutsuhuudollaan: Ca va?

Harjoittelussa ihmiset on kylla ihan mukavia, mutta mulla nousee savu korvista kun ne ei ohjaa mua tekemaan mitaan. siella sitten talsin ja lasken minuutteja.

Onneksi siella on muita opiskelijoita. Tai oli. Meita oli yhteensa 5, mutta viime viikolla lahti 3. jaljelle jaatiin mina ja tehotytto. se on mukava, mutta liian tehokas.

Aika loppuu, tyot kutsuu.

Tällä hetkellä.

Päässä laukkaa hevoset ja lampaat. Mutta minä pysyn rauhallisesti paikallani. Tutuksi tulleet ranskalaiset poppimelodiat soivat taustalla. Musiikin päälle sekoittuu ihmisten puuromaista puhetta, tuolien ja pöytien kirskuntaa sekä käärepapereiden rapinaa. Istuskelen Quickissa, pikaruokaketjun ravintolassa Victor Hugon puiston reunalla Grenoblessa. Selkä osoittaa ravintolaan, naama kohti koneen näyttöä. Välillä vilkuilen ulkona ohi käveleviä ihmisiä. Aika paljon liikennettä, mutta ei ryysistä. Ratikat vilahtavat ohi melko tasaisin väliajoin. Puistossa on koolla jotain ihmisiä, jotka tekevät sirkustemppuja. Ja joillain on kummalliset vaatteet. Sää on pilvinen. Näyttää siltä, että kohta saattaisi sataa. Jos ei jo nyt ripsuttele yksittäisiä pisaroita. Nyt tuolla jonglöörausympäristössä ruvettiin tanssimaan. Mitä?? Taidan mennä katselemaan. Odottamaan inspiraatiota tehdä jotain. Tai edes kirjoittaa kuulumisia.

Terve.