Genevestä ja toteutuneista unista

Perjantaina Geneve kutsui. Viimeinen juna lähti puoli kuuden maissa ja olin asemalla n.6min ennen junan lähtöä.
Lippuautomaatteja en halunnut kokeilla, vaan syöksyin lipunmyyntitilaan. Jonoakin oli ihan kohtuullisesti. Aloin selittämään, että mun juna lähtee 4min, anteeks 3min päästä, pääsenkö ohi. Kyllä kiltit Grenoblelaiset antoivat tietä ja pääsin lippuluukulle. Siinä sitten arvottiin menopaluuta ja alennettua hintaa ja samalla tulikin ilmoitus, että Geneven juna on 10min myöhässä. Härreguudkiitos, huokaisin ja lähdin lampsimaan laituria päin lippu kourassa. Ajattelin vielä varmistaa, että olen oikealla laiturilla. Kysyin joltain paikalliselta, ja vieressä oleva turisti sitten alkoikin jututtamaan minua. Hän oli ihan Ameerikan mantereelta tämä nainen, Megin nimeltään. Oli ollut Grenoblessa työmatkalla ja lento kotiin päin lähti Genevestä. Siinäpä sitten jutskailtiin junamatka niitäsunnäitä.

Geneve oli mun mielestä ihan kivannäköinen paikka. Legenda Sveitsistä kello- ja pankkimaana pitää tämän perusteella tosiaan paikkansa: kellokauppoja on aivan Hillittömästi ja kaikki julkisivut on jotain pankkien kylttejä täynnä. Näkyi käkikelloja ja linkkuveitsiäkin, sekä suklaata. Eivät kuitenkaan samalla lailla paistaneet katukuvaan.

Pitipä itsekin pistäytyä muutamassa kelloliikkeessä. Palvelu oli kuin elokuvissa: liikkeeseen piti painaa ovikelloa, sitten istutettiin pöytään ja kyseltiin millaista haluais. Siinä sit selailtiin jotain kirjaa, jossa näkyi eri malleja. Saattoivathan nuo arvata, että tällanen kloppi reikäsissä sukissaan ja lähikiskan muovipussi kädessään ei välttämättä osta omakotitalon hintaista kellonkänkkyrää. Näyttivät silti jotain (varmaan halpoja?) malleja kohteliaasti, hintahaarukalla reilu 1000e - reilu 15 000e. Kun jonkun valitsi, niin siinä se myyjä jäi istumaan seuraks ja huusi apumyyjälle(?), esim "Griitta, käytkö hakemassa tämän mallin"
Jätin nyt kellon ostamatta. Sanoin, että katellaan ehkä myöhemmin..

Lisäks kävin reformaatiomuseossa ja Punaisen ristin museossa. On tuolta Genevestä käsin aika laajakantoista vouhkaamista saatu näköjään aikaan. I'm impressed. PR:n museon vieressä oli ne YK:n hökkerötkin.

Maisemaltaan oli ihan kivaa. Sielläkin oli joku joki-/järvisysteemi kaupunkia halkomassa. Musta se tuo mukavaa piristystä kaupunkiin. Reunoilla loisti, yllärpyllär, vuoria.

Oli kai siellä vähän tyyrimpää. Enemmän hämäs tietysti valuutta, vielä löytyy maita ilman eurua. Toisaalta, enpä ostanut mitään tavaraa.

Genevessä puhuttiin englantia joka paikassa. Ja muutaman kerran kuului suomeakin.

Paluumatkalla seurasin junan ikkunasta maisemia. Vuoria ja jokia ja kyliä. Erilaista on kuin Suomessa. Mutta kivat maisemat.

Ja
Grenobleen..

Maanantaina pelottikin sitten taas palata töihin, kun ei oikeastaan kiinnostanut pätkääkään edes yrittää puhua ranskaa. Päivä eteni ja jossain välissä tuli joku kandi kysymään minulta jotain. Sanoin perinteisen," ei kannata kysyä, olen Errrrassmys..." Sitten se kysyi, että mistä olen. Tämä tytsy olikin SVäärjestä! Minä innostuin snackkaan på svenska ja olin jo valmiiks ihan vauhdissa. Tää Agnes oli kiinnostunut siitä rTMS-laitteesta ja sähköhoidosta. Yks meidän hoitaja sitten sanoi, että selitäpäs Aiki(minä siis) tuolle tytölle miten rTMS-laite toimii. Vastasin, että jepsistä.

Ruotsiks sitten aloin selittämään. Ei se niin helppoa ollutkaan. Pian sekaan alkoi tulla englantia. Sit tulikin jo ranskaa ja sit saksaa ja kohta olinkin jo sellasessa deliriumissa, että aloin tosiaan puhua välillä suomeakin. Ranskalaiselle hoitajalla taas rupesin puhumaan ruotsia, ja se osoitti sitten sitä ruotsalaistyttöä, että puhu tuolle. Virtapiirit vaan sähis ja rätis aivoissa, enkä tiennyt tästä maailmasta enää, kun vaan heiluin ja keinuin siinä paikallani ja suolsin kaikenkielisiä sanoja sanomatta oikeasti mitään. Se ruotsalaistyttö katsoi mua sellaisella rauhoittavalla "ei-mitään-hätää" -ilmeellä ja lopulta minä vaikenin. Hengitin ehkä. Sanoin vielä muutaman lauseen suhteellisen rauhallisesti, ja tilanne oli ohi.

Tänään mä vaihdoin tän ruotsalaistytön kanssa vaan yhden lauseen ja senkin ranskaksi. Varmuuden vuoksi.

Eilen mulla oli lisäks harjoittelun väliarviointi. Tuli se Ranskan puolen koordinaattori meidän päiväsairaalaan. Lisäks paikalla oli osastonhoitaja. Mun mielestä se koordinaattori on tosi mukava. Sillein fiksusti ja mahdollisimman selkeästi se kyseli mitä olen tehnyt ja ehdotti mulle ja osastonhoitajalle, mitä voisi vielä tehdä. Mut joo, tylsää.

Ja tästä päivästä.
Tänään ei ole tapahtunut mitään.