Alkaa jutut olla tältä mösjööltä jo loppu. Arki on arki ja ongelmat on ongelmia: Väsymys, kielitaito, patonkiostokset yms. Niitä voin vielä hieman kuitenkin tässä eritellä:
Väsymys.
Eilen ajattelin ottaa pienet torkut viiden maissa töiden jälkeen. Nukuin ensin 20min, heräsin, ja ajattelin nukkua hetken. Nukuin pari tuntia, heräsin ja ajattelin nukkua hetken. Jne. Heräsin sitten aamulla töihin.
Ja nyt väsyttää taas.
Kielitaito.
Tänään yksi potilas sanoi, että pelkää minua. Oletan, että syynä saattaa olla kummallinen tapa puhua. Tai olla puhumatta. Voihan se myös ajatella, että vaaleuteni johtuu jostain tarttuvasta sairaudesta. Tai ehkä olen vaan pelottava, ilman sen kummempia tekosyitä.
Patongit.
Opin ensimmäisen oppitunnin patongeista. Niitä ei kannata säilyttää useampaan päivää. Tällä kertaa, onneksi, sijaiskärsijäkseni joutui muovinen kertakäyttöveitsi. Sen kaulan katketessa leipää vastaan, olin helpottunut, etten uhrannut mitään osaa itsestäni patongin vihalle. Todennäköisesti vanhuuttaan kivettyneet patongit elävät painajaisissani vielä pitkään Ranskan jälkeenkin.
Ranskassa muuten tunnusmerkkinä ovat myös lakot. Joka ikinen viikko on joku lakko. Tai useampi. Grève.. grève..grève..: kerääntykää torille mielenosoitukseen, bussiliikenteessä muutoksia lakon vuoksi, ensi viikolla kaikki lakossa...
Tästä kysyessä olen kahdesti kuullut vastauksen: ranskalaiset ovat aina tyytymättömiä.
Lyonissa ollessani kysyin myös ranskalaisten oletetusta ylimielisyydestä. Se on kuulemma enemmänkin pariisilainen piirre..
Ja taas omasta kansallisuudesta. Nyt se alkaa olla jo kumma, miten ihmiset täällä ei hahmota maata nimeltä Suomi. Tänään hoitaja esitteli minut: "Hän on suomalainen opiskelija." Seuraavaksi informoitu henkilö sanoo:"Ruotsalaiset puhuvatkin kuulemma paljon eri kieliä".
Samoin kävi vähän aikasemmin lomalta palanneen hoitajan kanssa. Sanoin, että olen suomalainen. Kohta tämä esitteli minut potilaalle ruotsalaisena. Sanoin, että olen suomalainen. Sitten hän rupesi käyttämään tietokonetta, mikä oli hänelle hankalaa, ja sanoi jotain "mulle tää on sama kun joku puhuis mulle norjaa. Sä varmaan ymmärrät paremmin." Olin vähän, että niinno.. mut et mun äidinkieli on ihan suomi kun olen Suomesta..
Lyonissa taas yhden belgialaisen mielestä olin venäläinen. En tiedä oliko se vitsi vai ei, mutta ei erityisemmin naurattanut.
Ihmettelen ja arvostan niitä japanilaisia. Miten ne tietää niin paljon paremmin, kuin unioniystävämme?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
mielenkiintoinen kirjoitus. Hauskaa nuo maiden sotkemiset. Mutta älä suotta pelottele potilaita.
VastaaPoistaRappiolakkoilua siellä voi. No onhan sitä täälläkin, nuo ahtaajat.
Tämän päivän jutussa minua yllätti eniten se, että joku pelkää sinua. Ettei tämä olisi tulkkausvirhe?
VastaaPoistaTäällä on luultavasti alkanut jääkausi. Pakkasta on edelleen, aamulla 24 astetta. Loppuviikoksi vähän lauhtuu, mutta samalla tulee taas lisää lunta koko maahan. Nietokset alkaa olla sellaiset, että talosta kohta enää katon harja näkyy. Erikoista.
Töissä on kiireistä. Samoin kunnallispolitiikan kentillä. Lisäksi on vähän väliä kiirettä, kun pitää lomailla - viime viikolla kaksi päivää, sitä edellisellä kolme, tällä viikolla yksi, ensi viikolla taas yksi ja sitten kolme.
Neuvo: nuku, jos väsyttää. Eihän tuo ihme ole, aika koville sitä aina joutuu uudessa paikassa, eikä tuo kieli ehkä asiaa ainakaan helpota. Tosin rivien välistä tulee se vaikutelma, että aika paljon kyllä pystyt kommunikoimaan ranskaksi, vaikka eihän se tietty yhtä sujuvaa ole kuin kotikielellä "norjaksi".
Iskä
Iskä
No nyt iski Kaisan "repetitio mater studiorum est -tauti"
VastaaPoistaIskä
Täällä puolestaan on lämmintä, tänään ja eilen iltapäivällä varmaan jotain 15 luokkaa, pluscelsiuksia siis. Uni ei tunnu tätä väsymystä poistavan, mutta teen parhaani!
VastaaPoistaEi se toisto tauti ole. Se on sairaus. No ei tosi, itse harrastan samaa. Tarkoituksella tarkoituksella ja vahingossakinkin.