Tukos

Sen voin ihan suorilla sanoa, että nyt on ollut todellisia vaikeuksia saada aikaan yhtikäs mithään. Jopa tekstiviestin kirjoittaminen on sellainen suoritus, että koko elimistö alkaa ensimmäisen kirjaimen jälkeen huutaa: "LOPETA JA HETI!". Olen totellutkin. Mutta niinhän nuo putketkin alkaa yleensä toimia kun ottaa tulpan pois. Eli yritettään.

Pääsiäinen oli Påsk. Ei kummallisuuksia. Lyonista löysin uusia nurkkia ja siellä kävellessäni olin hetken aikaa niin fiibuloissa, että on ihan jäänyt mieleen. Ajattelin, että onpa mukavaa vaan olla täällä jossain ja antaa jalkojen viedä. Aivot pumppas mitä lie kemikaalia ja sosiaalista virtaakin oli. Englantia kuultuani liityin seuraan kulkemaan pitkin Rhônen rantaa yankee-ranskalaisen tytön ja hänen ranskalaisen serkkunsa kanssa. Suosittelivat matkakohteiksi New Yorkia, Pariisia ja jotain kaupunkia Bretagnessa. Ne on kaukana.

Yleensäkin ihmiset suosittelevat paikkoja. Se on ehkä helpoin small talk aihe, ja sitä siksi usein itse kysynkin. Kaikkien mielestä Pariisi on ehdottomasti näkemisen arvoinen, Marseille hirveä, Lyon kiva ja Grenoble.. Tuota. Yleensä ihmetellään miksi tulin tänne, jopa grenoblelaiset. Sanotaan, että vuoret on kyllä ihan jees ja laskettelukeskukset, mutta itse kaupunki, njetnjet.

Henkilökohtaisesti en mä nyt tiedä onko tässä mitään vikaakaan. Ihan jees peruskaupunki, suomalaisella vertailulla isokin (oisko luokkaa Tampere). On Avenueta ja Boulevardia, kauppaa ja kiskaa, sekä museoita ja ravintelia.

Lisäks ihmiset suosittelee jotain pienempiä kaupunkeja, usein omia kotikaupunkejaan. Nimet eivät jää vaan mieleen.

Sitten kun multa kysytään Helsingistä. Ensin tietysti sanon, että kannattaa käydä. Sitten kun kysytään perusteluja, niin hiljenen. Enkä vain kielitaidon takia. Mitä Helsingissä sitten on nähtävää? Meri? ja jos sen sanon niin siinä vaiheessa ihmiset menettävät jo mielenkiinnon, tyyliin, vautsivau, että ihan meri... Saattavat lennot tämän markkinoinnin jälkeen viedä ihan suorilla Stockholmiin.

Pääsiäismessua en nähnyt, vaikka niin suunnittelin. Muutenkaan en ymmärtänyt paikallisesta pääsiäisestä muuta kun sen, että pitkäperjantai oli tosiaan arkipäivä ja sunnuntaina ja maanantaina kaikki kaupat olivat kiinni.

Maanantaina kotiin palatessani alkoi sitten tämä julmettu voimattomuus. Söin vähän Corn Flakeseja muovimukista muoviveitsellä päivälliseksi ja iltapalaksi. Tajusin, miksi ihmisillä on yleensä astioita ja ruokaa jossain jemmassa.

Tällä viikolla paukahti turvota myös vasen leuantaus. Itse luulin ensin imusolmukkeeksi, mutta kotiin soittamisen ja kummitädin konsultoinnin jälkeen alkoi diagnosis avautua. Parotiittiliitti tai jotakin. Eli todennäköisesti joku kivi tukkii tuota sylkikanavaa. (Nää termit ei oo suoria lainauksia, että ei kannata näillä yrittää päteä).

Mielestäni olen aika hyvä somatisoimaan. Ensin en ymmärtänyt sanaakaan ja korvat tupsahti tukkoon. Nyt kun ymmärrän vähän, mutta en osaa puhua, niin tulee vaiva jolloin suun aukaiseminen sattuu.

Eniveis, tänään työkaverit järkkäs mulle lääkärin oikeastaan ilman, että multa kysyttiin. Sanoi vaan se hoitaja, että hän soitti ja kysäs joltakin. "Nyt mee tonne huoneeseen, niin toi meidän lääkäri kirjottaa sulle lähetteen." Sain sitten lähetteen ja osastonhoitaja lähti saattamaan mua toiseen, vastapäiseen, sairaalaan. Hoidettiin mulle kansiot ja nimitarrat ja minä jäin yksin odottamaan. Lyhyellä odotuksella pääsin sisään ja lääkär vahvista kummitädin diagnoosin. Määräs antibioottikaa, kipulääkettä, sylkistimulanttia ja kaikututkimuksen vasemmasta paroottiksesta. Maanantaille lisäks kontrolliaika.

Menin tutkimusta odottamaan, mutta seuraava aika olis ollut vasta ensi viikon perjantaina. Koetin selittää, että ymmärtääkseni mun pitäis päästä tänään. Ei auttanut. Kävin kantelemassa lääkärille. Lääkäri sanoi, että pitää mennä sitten varmaan johonkin toiseen yksikköön. Kerrankin osasin kuitenkin olla vähän vaativampi asiakas, ja pyysin tohtoria, että merkitsis tän kiireelliseks. Lappuun tuli "URGENT" ja alkoi tutkimuskeskuksen sihteerikin etsiä mulle vapaata aikaa. Ensin se ohjas mammografiaodotustilaan (siis ihan sanoi ja ymmärsin, en eksynyt). Sieltä ne sit ohjas mut takaisin sihteerin luokse kun kyse oli paroottiksesta eikä parathyreoideasta. Sain sitten ajan muutaman tunnin päähän toiseen tutkimustilaan.

Muutaman tunnin päästä homma hoitui näppärästi. Geeliä leviteltiin ympäri kaulaa ja poskia ja luulen, että se katto samalla mun karoottikset ja kilpirauhasenkin. Mikäpäs siinä. Selvää kiveä tai abskessia ei sylkitiehyestä löytynyt, mutta tulehtuneeltahan se vaikutti. Maanantaina sit selviää lisee.

Uusia tukoksia pelätessä..