Vässykän päiväkirjat.

Loma:

Positiivisesti valehdeltuna: Aurinkoa, lepoa, kulttuurielämyksiä, ruokaa

eli:

Aurinko: aloin epäilemään sen himoittua kosmeettista vaikutusta. Ainakin omalla kohdallani: kaikki raajat erivärisiä kuolleesta kalasta likasen punarusakkaan(alun perin polttavan punainen). Eikä tapa akneakaan. Otsassa hillitön pahkura.

Lepo: Nukuin joka päivä liian pitkään, enkä virkistynyt.

Kulttuuri: Kävin Lyonissa "Ranskan hienoimmassa puistossa" Tête d'or:ssa sekä kahdessa museossa. Lisäksi luin kirjan, melkein kaksi.

Ruoka: Söin paljon. Mieleen jäi alkuviikon "kiitti letuista" ja loppuviikon kebabtestaus. Kiitti letuista kokemus oli oikeasti ihan hyvä. Pääruuaksi lettu juustolla ja jauhelihapihvillä, jälkiruuaksi lettu jätskillä.
Kebab oli halal. Luulisin että kanasta täällä tehdään. Rasvaa ja suolaa. Rasvaa ja suolaa on tietysti Suomessakin, mutta Suomessa "kebabia" tehdessä tajutaan jauhaa ne sikanaudan jänteet, nahkat ja rasvakelmut niin hienoks tahnaks, että niitä ei tunne eikä näe. Täällä nuo kanan vastaavat jauhamattomana ellotti. Olenhan mösselisorsa itsekin.

Harjoittelu nro 2 : shirrurrshii pediatrik

Maanantaina heräsin suunnitellusti ajoissa ja lähdin liikenteeseenkin ajoissa. Piti tavata koordinaattori koululla ja mennä yhtä matkaa osastolle. Kerran olen koululla käynyt. Se kuuluu samaan kompleksiin sairaaloiden ja muiden terveysalan koulujen kanssa. Rakennuksia on siis monta. Enkä löytänyt oikeata koulua, vaikka siellä olen kerran käynyt. Kello tikitti pommin lailla taskussa kun säntäilin ja kyselin ihmisiltä. Löysin perille, mutta 20 min myöhässä. En tiedä oliko koordinaattori myöhästymisestä harmissaan vai muuten vaan kiireinen, mutta matka osastolle kului tukalassa tunnelmassa.

Osastolle päästiin. Koordinaattori kiitteli kovasti osastonhoitajaa kun olivat minut ottaneet. Tässä oli ollut nimittäin jonkinlaista sekaannusta. Alun perin harjoittelupaikkani piti olla muualla, mutta ilmeisesti lyhyellä varoitusajalla tämä osasto minut oli ottanut. Tuntui, että itsekin pitäisi jotenkin ilmaista kiitoksensa, mutta en saanut edes esiteltyä itseäni. Rupesin vaan seuraamaan osastonhoitajaa. Se näytti nopeasti paikat, antoi jonkun kansion ja istutti mut sitä lukemaan tyhjään huoneeseen. Aika sumeni ympärillä, mutta lueskelin varmaan ainakin yli tunnin, kunnes kansio alkoi olla koluttu sairaanhoitajia koskevia lainsäädäntöjä myöten.

Poistuin kammiostani. Vähän aikaa pyörin, kunnes osastonhoitaja otti minut ja toisen ensimmäistä päivää olevan shopiskelijan mukaansa. Toinen oli tullut muutamaa tuntia minua aikaisemmin, mutta oli jo täyttä höyryä hönkimässä askareitten parissa.

Oh:n kanssa kerrattiin asioita, jotka olin lukenut. Sitten lähdin raportille. Oh sanoi, että liity jonkun seuraan ja lähde sitten jossain vaiheessa päivää pois. Raportin jälkeen ruvettiin jakamaan suomalaisriistaa. Joku sanoi, että seuraa tuota sairaanhoitajaa. Sairaanhoitaja sanoi, että tänään kannattaa varmaan olla lastenhoitajien (?, siis niinkuin perushoitajat lastenosastolla) kanssa. Lastenhoitajat eivät olleet innoissaan. Joku kyseli, että moneltako mun päivä loppuu. En osannut sanoa, kun en tiennyt. Sanoin, että tulin yhdentoista maissa. Lashoi kyseli, että miksi sinä semmoiseen aikaan tulit. Jaatuotaentiedä, mietin, ja sanoin epämääräisiä ranskantyylisiä sanoja putkeen, eikä lashoi ymmärtänyt, enkä ymmärtänyt itsekään. Liityin sitten kuitenkin lastenhoitajaopiskelijan seuraan, joka otti minut mukaansa kuumeenmittauskierrokselle. Hän oli mukava. Mutta sitten osastonhoitaja näki, ja sanoi, että minun pitäis liikkua jonkun "ammattilaisen" kanssa. Fysioterapeutti sattui epäonnekseen olemaan paikalla ja tarrasin siihen kiinni (en fyysisesti). Se oli kanssa ihan mukava, mutta sen päivä loppui puolen tunnin päästä. Se sano, että heippa ja jäin taas pyörimään. "Tuttu" lashoi näki minut taas ja rupes siinä maanittelemaan, että etköhän sinäkin voi jo lähteä. Vähän hämmennyksissäni sitten lähdin.


Toinen päivä. Taas oli hoitajilla epäonnen arpojen päivä. Jollekin nakki napsahti ja liityin lastenhoitajien seuraan. Kai se on tapana, että ensimmäisenä päivänä ollaan lashoiden kanssa. Logiikkaa en kuitenkaan ymmärrä, koska molemmilla lastenhoitajilla oli jo opiskelija, kun taas sairaanhoitajilla ei. Tämä ei kuitenkaan ollut minun epäonneani. Tämänpäiväinen lashoi on nimittäin hyvännäköinen ja ystävällinen ehkä 25-v nainen. Latinovaikutteita: suuret ruskeat silmät, sopusuhtaisen, mehukas. Nimikin joku [kändit], en tiedä miten kirjoitetaan. Mutta makea siitä tulee mieleen. Kuljin siinä sitten "Namun" perässä toisena opiskelijana. Tämä toinen opiskelijakin(lastenhoito) oli tosi mukava, neuvoi ja auttoi.

Lisäks oli sairaalaklovnipäivä. Mua ahdisti jo ennen kuin ne tuli, koska pelkäsin, että joudun huomion kohteeksi. Eikä ollut yhtään sellanen olo, että haluaisin. No mutta jouduin kuitenkin. Hyvinkin kiusaantuuna koetin olla jutussa mukana, mutta enpä ymmärtänyt jutun juurta ollenkaan. Kyllähän ne klovnitkin tajus, että nyt poikaparka sellasessa häpsingissä, että vois vaikka vaihtaa juttua. Ja juttu vaihtui. Ystävällinen klovni oli kuitenkin, kysyi sitten saksaksi, että ymmärränkö saksaa. Sanoin "Nein" ja se sanoi, että siis ymmärrät. Lähtiessä sanoi vielä Auf Wiedersehen.
-----

Kaipaan tosiaan huumoria. Tilannekomiikkaa jaetuissa hetkissä. Sitä että voi latasta jutun ilmoille, kun jotain päähän pälkähtää. Omille jutuille voi nauraa, mutta pakko myöntää, että ei oo ehtymättömät nämä minun vitsivarastot. Tai ehkä on, mutta hiljalleen alkaa olla jo pelottavaa nauraa. Tänään huvituin selatessani jotain teosta Euroopan historiasta. Mietin, että aika reiluja juttuja on valtioitten välillä tapahtunut. "Kivat vaan sullekin ...(joku maa)" Ja nauroin itsekseni. Terve meininki.