Kävin kirjastossa tapani mukaan palauttamassa myöhässä kirjoja, joita en koskaan lukenut. Kävelin hyllyjen ohi, jossa oli matkaopaskirjoja. Suomesta oli hyllyssä 2,3 (kaksi Suomesta ja yksi Lapista kokonaisuutena). Selailin yhtä. Opin ja kertasin, mitä Suomessa ei saa tehdä:
1. Älä ota vitsinä, jos joku maaseudulla sanoo, että vessa on ulkona oleva mökkerö. Se ei ole huumoria, vaan totta.
2. Älä kieltäydy saunakutsusta (paitsi terveydellisistä syistä)
3. Älä käytä sarkasmia, sitä ei todennäköisesti ymmärretä.
4. Älä juo illanvietossa toisten juomia, jokainen tuo omat juomat!
5. Älä puhu pahaa suomalaisesta suomalaiselle, edes leikilläsi.
Ensin naureskelin, mutta sitten kauhistuin: tottahan nuo pääosin on.
Kirjan luotettavuutta tosin heikensi se, että melkein ensimmäisellä sivulla oli kuva ratikasta Mannerheimintiellä, ja alla teksti "Mannerheimintie, Ahvenanmaa"
Joo, mutta kuten huomaatte niin ei oo asiaa kerrottavana taaskaan.
Ratikkamatkalla kattelin ihmisiä ja mietin mitä niitten päässä liikkuu. Aika monella oli pää aika lailla tyhjänä, tai keskittyneenä siihen kun pääsee kotiin. Yks rattaiden kanssa käytävää tukkiva närkästyi, kun änkäsin täyteen ratikkaan. Muutamat keskitty vauveleihina. Lapset sohlas ja melus keskenään, paitsi se yks joka oli äitinsä(?) kanssa. Se oli kiltisti penkillä ja katteli meluisia ikätovereitaan. Ei arvostellen, vaan neutraalisti. Musta se oli sympaattinen. Mutta sen äiti(?) oli puolinyrpeähkö. Tai ajatuksissaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei tarvitsekaan olla aina jotain suurta tapausta kerrottavana. Tuollainen arkipäiväinenn ihmisten tarkkailu ja moninaiseen joukkoon sulautuminen on myös kiinnostavaa koettavaa ja luettavaa! (Monissa kirjallisuuden merkkiteoksissakin oikeasti tapahtuu vähän, hieno lukukokemus syntyy muusta!)
VastaaPoistaniin kai se on. Kirjallisuuden merkkiteos voi tietysti olla lievästi kaukainen vertailukohde. :) Ympäristöä ja luontoa kai voisi kuvata, mutta ympäristön kuvauksen keinoja en hallitse. Puu on minulle puu, hienoimmillaan ett träd. kanssakäymistä ja käytöstä on helpoin kuvata, mutta nekin alkavat ainoina aiheina toistaa itseään. Etenkin, när ingenting händer!
VastaaPoistaMutta brainstorming-tyylinen kirjoittaminen itsessäänkin on ihmeen mukava ajanviete.
olen samaa mieltä brainstorming-tyylisestä kirjoittamisesta! :) tuntuu vain, että sinä siinä onnistut jotenkin paremmin..! :)
VastaaPoistahuomasitko muuten, että tuossa sun edellisessäkin kommentissa puhuit ruotsia,suomea ja englantia ;p sinä kielipää! :D
hhihii
<3 !
A-K: :) Enpä huomannut, mutta nyt tarkoituksella englanniksi:
VastaaPoistaAbout brainstorming. I think your writings include more brain (and heart), and mine.. well, just storming.
No blogisi ei ehkä vielä ole kirjallisuuden merkkiteos, mutta lahjoja elävään kerrontaan sinulla kyllä on (sanoo suomenopettajan tytär)!
VastaaPoista