Viikko on nyt plakkarissa. Olo on outo. Jotenkin tuntuu, että ei ole ollut tarpeeksi aktiivinen, kun ei ole jaksanut ystävystyä sen enempää ja illat olen vaan skriivannut blogia. Toisaalta on tullut hoidettua kuitenkin monta asiaa, ja onhan tässä vielä aikaa.
Tänään töissä pääsin jo vähän käyttelemään sitä TMS-laitetta: raaputin naisen päänahkaa sellasella ihmetikulla, että se kone hahmottas kallon. Sit sain olla kuuntelemassa lääkärin vastaanottoa. Siellä tosiaan tehdään jotain tutkimusta tämän uuden hoidon tehosta. Joillakin on pelkkää venlafaksiinia (Efexor ainakin Suomessa), joillakin sitä rTMSia ja joillakin molempia. Jos oikein ymmärsin, niin on joku plaseboryhmäkin, mutta en oikein tiedä miten se toteutetaan. Vastaanottoa kuunnellessa koin taas kerran perinteisen kooman, iski siis kova väsymys.
Lisäks olin katsomassa jotain ihme silmien liikkuvuus -mittausta, joka mahdollisesti voisi jotenkin auttaa masennuksen arvioinnissa ja seurannassa. Sekin on tutkimuksen alla.
Suuntavaistosta: se on pysynyt ennallaan. Kahdesti olen lähtenyt kävelemään töistä. Molemmilla kerroilla olen pistäytynyt jossain rakennuksessa, ensimmäisellä kerralla museossa ja tällä kertaa kirjastossa hakemassa kirjastokortin. Rakennuksista poistuessani olen lähtenyt kulkemaan samaan suuntaan, josta olin tulossa. Sitten siinä aikani käveltyä olen ruvennut ihmettelemään, kun ratikkapysäkit oli ihan vääriä, samoja joista olin tulossa. Mikään sisäinen navigaattori ei tosiaan ole varoittanut punaisella valolla tai huudolla U-käännöksen tärkeydestä. En myöskään tunnista maamerkkejä. Joku aivojen alue taitaa puuttua.
Kävellessäni näin, kun joku nainen kaatui 25cm paksujen kengänpohjiensa kanssa. Autoin sitä sitten ylös ja vihdoin koetti se satumainen hetki, kun se olin MINÄ joka KYSYI: Ca va?. Onneksi se oli ihan ca va bieni, eli kaikki hyvin. Lähdin sit hyvin itseeni tyytyväisenä hymy polvessa asti tsippaileen ja se nainen vielä huuti jotain: "kiitti ystävällisyydestä" perään. Päiväni on pelastettu.
Nyt on täälläkin viikonloppu! Ajattelin vielä lähteä pistäytymään Lyonissa. Ehkä vähän nautiskella viinikulttuuristakin.
Vielä muutama kummallinen asia minun näkökulmasta: (varmaan monet vielä ominaisempia monissa muissa paikoissa)
Pitkät naiset
Täällä on paljon about 180 sentsasia naisia. Vastineeks on sitten miehiä jotka on alle 170. Ehkä joku geneettinen mutilaatio. Eipä siinä mitään. Satuin vaan kiinnittämään huomiota.
Jalankulkijat
Liikennevaloja on. Kyllähän Suomessakin kuljetaan punaisia päin, mutta kun täällä välillä vanhimmat kääkätkin sujahtelevat liikenteen sekaan päin punaisia. Varokaa vähän, sanon minä.
Puhelinkopit
Näitä keskiajan jäänteitä löytyy monista muistakin Euroopan maista. Silti en tajua: Miksi ette osta vaikka Nukialaista?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ca va? Täällä menee ihan hyvin. Huomaan, että olet varsin ajan hermolla: psykiatripäivien yhtenä luontona ensi viikolla on TMS. Eli eikun Suomeen tultua sitä vaan täällä opettamaan.
VastaaPoistaSisaresi perheineen on täällä kyläilemässä. Nuorisoa yritetään saada nukkumaan. Kaipa se ennen pitkää onnistuu. Yöt on kylmiä, päivällä aurinko jo lämmittää. Lumi ei tunnu häviävän mihinkään, pikemminkin lisii vaan. Mutta eiköhän se ennen paluutasi vähän ala vähetäkin.
Täytyyhän sinun tuota kieltä ymmärtää, kun noin hyvin tiedät, mitä siellä tutkitaan ja miten.
VastaaPoistaIhmisiin ehtii varmasti tutustua tämän ensimmäisen viikon jälkeenkin. Hienosti tunnut pärjänneen siellä ja niin paljon olet ehtinyt jo viikossa tehdä.
Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua!
Isosisko
Minä omistan samanlaisen suuntavaiston, minua ei auta päästää yksin synkkään metsään.
VastaaPoistaHienoa, että autoit pulassa olevaa naista - ja aina sanotaan, että suomalaiset miehet eivät ole kohteliaita!
Hauskaa viikonloppua!
kuulepas, älä harmittele, että et ole ollut tarpeeksi ahkera uusien kontaktien luomisessa! minusta kyllä vaikuttaa, että joka päivän tekstissä olet taas viettänyt aikaa jonkun ihmisen kanssa! :)
VastaaPoistaja olet sinä vain aivan mahtavanhuippu kun autoit sitä naitakin!
taas sai hymyn kasvoille tämä teksti :>>
<3
jk. anteeks, että en oo kirjotellut mun blogia, jos sä sitä olet käynyt tsekkailemassa! kirjotan kyllä taas tästä berliinin matkasta asap :) i promise.
Heikki mahtavaa tekstiä sie kyllä olet kirjoittanut:) Oon käynyt vähän hitaalla ja luin vasta nyt kaikki tekstisi. Hienosti sinä olet siellä Ranskassa pärjännyt ja tulet pärjäämään, aivan varmasti:) tsemppiä todella paljon sulle! Sinä oot todella rohkea kun olet lähtenyt sinne Ranskaan vaikka et kieltä kunnolla ymmärrä. Minä ainakin oon sinusta tosi ylpeä:)T:Pike
VastaaPoistaKiitos taas kerran kaikista kommenteista!
VastaaPoistaA-K: Olen käynyt kurkkailemassa ajoittain bloghias! Hyvä sis; skriivaa, skriivaa! :)
Pike: Pärjäämisestä en tiedä, mutta jos jotenkin edes selviäis :) Kiitti Pike, that really means a lot to me:)