Viime yönä näin unta: Olin ilmiliekeissä (kuvainnollisesti). Selostin ja kerroin jotain juttua Ranskan työkavereilla innosta piukahtamaisillaan. Monologi jatkui pitkään ja huulet olivat jo repeämäisillään kaikesta puheenlorinasta. Sitten satuin vilkaisemaan jotain työkaveria, joka katsoi mua kuin Carrefourin patonkia. Olin puhunut suomeksi ja nyt tajusin sen. Puhe lopsahti sillä sekunnilla. Pyysin kohteliaasti anteeksi: Parrhhrrdon. Meinasin ruveta selittämään ranskaksi, mutta sanoja ei tullutkaan. Olin vaan hiljaa. Ja siihen heräsin.
Aamu jatkui siitä, mihin uni loppui. En meinannut saada tänään taas sanaa suustani. Iltapäivästä sain kuitenkin muutaman lauseen pulpautettua.
No mut enivei. Nyt on jo suorastaan kuuma täällä. Aurinko helottaa ja asteita varmaankin 20 pintaan. Suomalaispossu hikoili mukavasti matkalla kämpille, täydessä ratikassa huppari ja takki päällä.
Ajattelin lähteä viikonloppua viettämään Geneveen. Jipatijee.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Onpa lämmintä.
VastaaPoistaOsta minulle Genevestä salainen pankkitili, linkkuveitsi ja kello. Niitä sveitsistä saa.
ehkä suklaata? sitäkin sieltä saa.
VastaaPoistaPsykoanalyyttinen unien tulkinta lähtee jossain määrin siitä(kin) otaksumasta, että tietyssä mielessä unet ovat toiveiden toteutumia. Olisiko tässä se unen alkuvaihe, jossa puhuminen olisi sujuvaa, vivahteikasta ja innostunutta. Tuo loppupuoli on sitten varmaankin se paluu maanpinnalle. Muistan Jaakon jonkun tunnelman Walesista (Sveitsistä, niin kuin useimmat sen puhuttuna kuulivat): tunsi itsensä jotenkin hölmöksi, kun oli aina vähän jäljessä, ja kun keksi jotain hauskaa sanottavaa, oli tilanne jo ohi. Siksikin tuo unen välittämä tunnelma vaikuttaa tutulta.
VastaaPoistaEhka se ranska on vihreämpää valtakunnanrajan toisella puolella Genevessä, toivotaan niin. Mukavaa matkaa.
Älkää unohtako käkikelloja ja juustoja.
Moikka Heikki!
VastaaPoistaEksyin lukemaan sunkin tarinoitas (toisin sanoen facebookia selaillen koulutehtäviä vältellen). Kiitettävän ahkerasti oot jaksanut kirjottaa. Ite on vähän laiskottunut. Ehkä olis ihan hyvä kirjottaa pieniä juttuja, niin ei tulis aina niin paljon sanottavaa kerralla.
Suht elossa tunnut olevan siellä, tres bien! Kielimuuri-asioista saa kyllä viihdettä pitkäksi aikaa. Ainakin muut, elleivät hermostu sitä ennen.. Pian kuukauden täällä Perussa nyt ollut, ja tuntuu ettei kielitaito todellakaan oo kehittynyt niin paljon kun olis toivonut. Pitäis vaan ahkerammin jaksaa ja uskaltaa puhua sitä, mutta tuntuu niin kovin vaikeelta toisinaan. Varsinkin aamuisin..
Mutta pidähän hauskaa siellä! :)
Millanen reissu oli? Minä en oo ehtinyt edes blogia lukea nyt kun oon itekin ollu töissä iki-ihanien yläastelaista parissa... :) Terkkuja koko meidän perheeltä!
VastaaPoistaHanna-Mari
Pitääkin lueskella blogias! :) Mustakin tuntuu, että en opi mitään. Hermot menee. Ja juurikin tuo, kun ei jaksa itse edes yrittää puhua, Naulan kantaan, etenkään aamuisin!
VastaaPoistasiis Iinalle tuo yllä oleva
VastaaPoistaKiitos terveistä siskosein, koko perheelle. Kamala ajatus nuo yläasteelaiset, hyvä että olet pärjännyt(fb:sta tieto) NIIDEN kanssa :)
VastaaPoista