Illanviettoa ja Tohtori Amalgaami

Eilen illasta lähdin siis Erasmusillalliselle. Puheen sujuvuuden varmistamiseksi otin lämmikkeeksi ennen lähtöä kaksi lasia viiniä. Ravintolassa sitten olikin jo valmiiksi porukkaa ja aperitiiviviinilasit. Istahdin Belgialaisen tytön viereen, joka osoittautui erittäin mukavaksi ja puheliaaksi tyypiksi. Se puhui englantiakin ihan kohtuullisesti, sanoi tosin, että kuukauden ranskan (äidinkielenä ...hmm..onko se Dutch ihan hollanti..) puhumisen jälkeen meinaa ranska painaa päälle. Niinpä se sitten puhui välillä ranskaakin. Itse nautin suunnattomasti mahdollisuudesta käyttää englantia.

Siinä sitten tilattiin oikein menyyyt taas alkuruuasta jälkkäriin. Minähän olin ihan pihalla koko ajan ja sainpa sitten töhelyydelläni parit nauruntirskahduksetkin aikaan. Hyväntahtoiset kuitenkin, ymmärtääkseni. Tilasin Charcuterien, kun en tiennyt mitä sen on ja muut sanoivat, että kannattaa koettaa. Sehän oli kinkkulajitelma, hallitsevana semmonen ilmakuivattu (jos sitä niin kutsutaan). Kevätkääryleet auringossa sanon minä! Kerran aikaisemmin olen ilmakuivattua kinkkua maistanut ja syömättä jäi. Nyt yritin sitkeästi leikata vielä itseänikin sitkeämpään läskiä, jotta saisi sivistyneesti suuhun mahtuvan ja helposti nieltävän palasen. Ei hirveän hyvin onnistunut ja säästyi suurilta osin tuo kinkkusiivu tältä ruuansulatuskanavalta. Muut ruuat (kana ja suklaakakku) olivatkin sitten hyviä. Jotkut lisäks tarjos mulle omista ruuistaan maistiaisia. Fondue oli superbe!

Menyyyyn keski-/loppuvaiheilla iski sitten kuolettava väsymys. Alkoi jo ärsyttää kun ihmiset eivät tajunneet imaista ruokiaan huiviin vaan yrittivät oikein nautiskella. Ranskan koordinaattori sit kysyi taas sen Ca va:n kun näytin varmaan elävältä kuolleelta. Kolmen tunnin ateriasession jälkeen sit päästiin lähtemään ja palasin kotiin nukkumaan.

Töissä tänään ei ollut hirveän ihmeellistä. Ihan perusmukavaa. Minun piti mennä katsomaan jotain toimenpidettä, mutta se menikin sitten ohi sillä aikaa kun istuskelin sairaalan aulassa. Se oli semmoinen pieni sekasotku, jota en jaksa selittää.
Yksi mukava mielisairaanhoitaja jutteli mun kanssa. Se on hauska tyyppi ja puhuu saksaakin jonkin verran, niin voi välillä puuttuvia sanoja koettaa löytää sitä kautta. Siinä vaiheessa vaan, kun se sano jotain Descartesista, niin tajusin että voijjei, tästä ruokapöydästä ei ihan heti lähdetäkään. Ei se onneksi halunnut lainata kuin yhden mietteen, mutta senkin selittäminen vei aikansa, enkä tiedä tajusinko vieläkään.

Töiden jälkeen oli aika lääkärille. Työkaveri opasti mut ovelle asti ja olis jäänyt lääkärin ajaksikin auttamaan. Sanoin sille kuitenkin, että koetan pärjätä. En halunnut, että sen koko iltapäivä menee tämän haperon auttamiseen. Hyvinhän se sitten menikin. Dr Amalgaami (tai jotain sinne päin) kutsui minut huoneeseensa. Kyseli muutaman kysymyksen yleisestä terveydentilasta, elämäntavoista ja rokotuksista. Häpeäkseni täytyy myöntää, että en muistanut Suomen rokotusohjelmaa. Lätkin siinä sitten rubellaa ja pertussista ja välillä rupesin miettimään, että kuuluukos se polio vielä vai mikä se oli mikä poistettiin. Lääkäri sanoi, että eiköhän tämä riitä, mikäs sulla oli vaivana?
Sit se katto korvat ja huuhteli niitä sitten aikansa. Muistan vielä yläasteen huippumukavasta terveydenhoitajasta Seija Rantalasta, kun se sanoi vahapaukun lähdettyä:"tällainen rusina lähti". Tälläkin kertaa oli vasemmassa korvassa rusina ja oikeassa suorastaan kuivattu aprikoosi. Lääkärikin sanoi jotain "grand!!". Mut tulipahan asia hoidettua.