Lyijynraskaat silmäluomet

Tänään palasin sitten eilisestä maan pinnalle. En taas tajunnutkaan mitään ranskasta.

Mut kerron tän, vaikka tiedän, että koulutoverit halkeaa kateudesta. Olen nimittäin päässyt jo työn makuun: olen mitannut verenpaineen kahdesti ja lämmön kerran.

Lähdin myös käyttämään yhtä potilasta sähköhoidossa yksin (siis lähinnä ambulanssimatkojen seuraks), sillein että yksi meidän sairaanhoitaja oli jo siellä sähköhoitoyksikössä jo ja toinen tulossa. Ambulanssilla sinne mentiin, eikä siinä mitään. Sitten kun lähdin vaihtamaan vaatteita (täällä ECT tehdään kevyen varustelun leikkaussalissa) ja tulin takaisin, tuomani potilas oli kadonnut. Siinä sitten pyörin kuin puolukka lampaan suussa yrittäen löytää tutun naaman tai paikan. Ei näkynyt. Parikymmentä minuuttia seilasin ja veivasin ovesta sisään ja ovesta ulos. Välillä joku sanoi jotain, mutta en tiedä mitä. Varmaan luulivat henkilökunnaksi ja ihmettelivät kun rämppäsin levottamasti käytävää sinnejatänne. En saanut suutanikaan auki, että olisin löytänyt paikan minne pitäis mennä. Onneksi sitten tuli meidän yksikön sairaanhoitaja ja seurasin sen perässä lopun aikaa kuin kananpoikanen.

Omaan yksikköön palatessa oli sitten sen uuden TMS hoitolaitteen esittely. Se kesti jotain 2 tuntia, enkä ensimmäisten kahden sanan (Bonjour ja joku) jälkeen taaskaan ymmärtänyt mitään. Alkoi raivokas taistelu nukahtamista vastaan. Koetin siinä paikallaan pyöriä ja hieroin silmiä. Sit huomasin jo todella nukkuvani silmät auki. Havahduin ja läpsin itseäni poskelta poskelle mielikuvissani lopun aikaa.

Muutenkin olin vähän taantunut. Hiljaa mollottelin istuskella. Mutta apua pyysin kahteen asiaan ja taas oli kollegoiden apu pelastus. Mun piti soittaa mun tukkeutuneiden korvien takia johonkin sairaalaan, jonka numeron olin saanut. Onneksi työkaveri sit soitti sinne mun puolesta ja varas ajan. Lupas vielä huomenna opastaa mut sinne. Sit kysyin toiselta työkaverilta, mistä vois ostaa postimerkkejä. Sehän kaivoi taskustaan postimerkkejä ja sano että otappa kuule siitä.

Sain siirrettyä vielä huomista aamuvuoron alkuakin 7:stä niin et tulen viimeistään 8.30. Tänään ois nimittäin illanvietto Erasmusten kanssa.

Ja näistä kansallisuuksista. Yleensä aluksi luullaan, että olen Englannista tai Saksasta. Nyt kun ne tietää että olen Suomesta, niin ne muistaa että olen Norjalainen, Tanskalainen, Ruotsalainen tai Irlantilainen.