Lyon ->Grenoble

Äsken tulin siis Grenobleen, mutta siitä myöhemmin lisää.

Kolme yötä vietin siis Lyonissa. Eilen kävin jossain roomalaisten rakentaman teatterin raunioilla ja siihen liittyvässä museossa. Sen jälkeen vierailin Basilikassa ja kävin ihan oikeasti kappelissa luirauttamassa rukouksen.

Kulttuurikokemuksena(!) myös viiniä tuli testattua. Täytyy sanoa, että pullotettu kulttuuri on ehkä kuitenkin arkkitehtuuria kauniimpaa. Tai ehkä arkkitehtuurikin on kauniimpaa viinin jälkeen.

Sitten näin japanilaista kämppäkaveriani sattumalta kaupungilla. Hän liittyi sitten seuraan ja kierreltiin vanhaa kaupunkia. Juttelu oli taas todella hedelmällistä, tyyliin

Minä:"Well what do you think about the old city of Lyon?"
Keishko(tai jotain sinne päin tai jotain ei sinne päinkään): "heh heh."
Minä: sama kysymys hitaammin uudestaan
Keishko: "heh heh."
Minä: "*voi elämä* Do you like Lyon"
Keishko: "I like countryside."

Sitten mentiin ravintolaan kolmen ruokalajin aterialle. Keishko kysyi minulta juomasivulla olevista juomista. Yritin selittää parhaani mukaan: aperitiivit, alkoholittomat, olut, siideri, viini... Keishko innostui aperitiivilistan Martinista. Sanoin, että se ei ole varmaankaan kovin hyvä ruokajuoma. Ei auttanut. Martini tuli ja yhden hörpyn jälkeen Keishko oli kuivin suin loppuruuan.

Minä sitten hotkaisin omat ruokani heti kun ne tulivat eteen. Japanilaiseen makuun tämä ruoka ei tainnut kovin hyvin maistua. Odottelin siinä sitten jokaisen ruokalajin kohdalla 40 minuuttia. Kaiken lisäksi keskustelu hidasti ruokailun kulkua, sillä sanojen puuttuessa Keishko yritti havainnollistaa puheitaan kaivamalla vähän väliä muistikirjan johon piirteli vaikka sun minkälaista ukkelia ja häkkyrää.

Mutta oli tosiaan ihan hauskaa. Tosi mukava ja sympaattinen tyyppi oli tämä japanilainen ystäväni.
Oispa muuten jännä lukea millaista tekstiä Keishko minusta kirjoittaisi omassa blogissaan. (suomalaiset ahmivat ja ovat hieman yksinkertaista porukkaa.. Tämän Heikin kanssa oli tosi hankala keskustella, kun se ei tajunnut edes piirrustuksia, englannista puhumattakaan..)

Tuntuu, että elimistöni ei kestä Ranskaa. Heti tänne tultuani korvat kapinoivat kielen opiskelua vastaan menemällä lukkoon. Sain kuitenkin ostettua jotain vahanpehmikettä, joten silloin tällöin kuulen jotain. (voisiko muuten kuulonalenema selittää kommunikointivaikeutta myös Keishkon kanssa??).
Kävellessäni pitkin Lyonin kukkuloita polveni meinasivat irtisanoutua tehtävästään. Sellaista rutinaa ja natinaa oli pitkiä rappusia kulkiessani, että oli pakko levähtää. Lisäksi tietysti kävely rasittaa laiskistuneita reisilihaksiani.
Tässä vaiheessa tutulla ravintolareissulla patonkia haukatessa etuhampaasta taisi lähteä pieni palanen. Kuori oli niin rapsakka, että kun sen läpi sain hampaillani porauduttua, porauduinkin omiin hampaisiini. Pään sisällä kuului kimakka kirskahdus ja saattoi ilmestyä kyynelkin silmäkulmaan.

No mutta nyt tulin siis Grenobleen. Istahdin kahvilaan WLANin ääreen. Täällä sataa kuin Esterin siskon Annikin *stä. Tulee siis lunta ja paljon. Se oli pieni shokki. Vaikka en tätä mahdollisuutta täysin ollutkaan sulkenut pois, varasin kuitenkin optimistisesti mukaan enemmän shortseja kuin talvivaatteita. Näkyvyys on surkea. Jossain tuolla ympäristössä kai näkyisi vuoria. Kohta pitäisi lähteä etsimään sitä asuntolaa..

Kiitos muuten kommenteista täällä ja Facebookissa! Piristäävät kummasti.