keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Oikeastaan ihan mukava päivä

Töissä ei tapahtunut mitään erityistä.

Töiden jälkeen oli miellyttävä sää. Lämmintä ja vähän aurinkoa, ei kuitenkaan liian kuuma. Lähdin taas kävelemään kaupungille. Mun mielestä on mahtavaa vaan kävellä tuntemattomia katuja ja ehkä toivoa löytävänsä jotain. Kaikkialla, myös esim Helsingissä. Onneksi tuntemattomien katujen löytäminen on mulle kaiken lisäksi helppoa: kun pyörähdän kerran ympäri, niin sama katukin on taas aivan uusi ja elämyksiä täynnä.

En tiedä kävelinkö yhtä, kahta, viittä vai kymmentä katua, mutta oli kivaa ja rauhoittavaa. Välillä pistäydyin kookkiksella auringonpaisteessa ja jatkoin matkaa. Satuin löytämään puiston, jonka laidalla oli luonnontieteellinen museo. Hinta olis ollut 1,1e, mutta tiskin täti antoi mulle ilmaisen, alle 18-vuotialle, tarkoitetun lipun. Tämä siitä huolimatta, että näytin iälläni varustetun opiskelijakortin. Ainoa opiskelija museossa olinkin. Lisäkseni oli jotain sata 5-10-vuotiasta lasta ja muutama eläkeläinen. Katselin sitten kiviä ja täytettyjä eläimiä lasten suhistessa yli ja ympäri.

Museosta lähtiessä oli jo nälkä. Suuntasin kohti kotia ja Carrefouria. Carrefourin pihassa laupias samarialainen otti taas vallan, kun näin nuoren/keski-ikäisen naisen jumissa parkkipaikalla täyden ostoskärrynsä kanssa. Marketin kärryn rengas oli lukkiutunut. Kysyin ranskalla tuetulla elekielellä, voitaisiinko me kantaa kärry. Nainen sanoi, että auto on liian kaukana, ei sitä jaksa kantaa. Näppäränä poikana lähdin sitten hakemaan uutta kärryä. Sanoin, että odottakaa tässä, tulen kohta takaisin. Voin kuvitella naisen ajatelleen, että mieluummin en odottais, mutta ruokia en tähän jätä. Juoksin sitten ympäriinsä, löysin kärrit ja palasin. Kun pääsin naisen kohdalle, niin hajosipa tuomastanikin kärrystä rengas. Eikä se liikkunut enää mihinkään. Siinä minä sitten päivittelin ja nainenkin alkoi olla vähän tuskastunut puhahtaen jotain "semmosia ne on kaikki Carrefourin kärrit". Palattiin sitten suunnitelma A:han jalostettuna. Minä nostin kärriä ilmaan lukkiutuneen renkaan kohdalta ja nainen työns kärriä eteenpäin. Aika lailla painava oli, mutta muutaman lepotauon avulla päästiin perille. Hyvä mieli siitä seuras.

Nälkäisen Carrefourreissun tuloksena mulla on nyt karkkia, pullaa, kokista ja suklaavanukkaita. Sekä patonki. Tai oli äsken. Nyt on vaan puolet kaikista.

5 kommenttia:

  1. oot kyllä heikki ihana poika :) ! on hienoa olla SUN sisko! :>> hhi.

    nauti vaan olostasi, velikulta.

    VastaaPoista
  2. Meillä on sinun kanssa samanlainen ihana mahdollisuus kokea aina uutta ja jännittävää, kun todellakin pyörähdys ympäri saa jo ympäristön näyttämään aivan uudelta ja yllättävältä. Minäkin lähdin yhtenä päivänä koulutukseen n. kilometrin päähän työpaikaltani. Olin ollut tuossa koulutuspaikassa aiemminkin ja matka oli lyhyt, joten lähdin taas luottavaisena omaan osaamiseeni enkä kysellyt etukäteen iskältä neuvoja-kuten yleensä teen kun menen jonnekin. Niin oli ympäristö taas muuttunut ,että melko pian huomasin olevani eksyksissä ja kävelin edestakaisin Niiralan katuja. Lopulta kysyin tietä yhdeltä mummolta, joka olikin dementoitunut eikä osannut auttaa.Puoli tuntia vaellettuani huomasin yhden nuorisopsykiatrin ja kysyin onko hän menossa koulutukseen. Onneksi oli ja selvisin perille seuraamalla häntä.
    Olet toki paljon minua parempi löytämään perille, mutta tuohon tunteeseen, kun ei tiedä missä on, osaan hyvin eläytyä.
    Mukavia päiviä sinulle. Ensi sunnuntai on palmusunnuntai, siellä ei taida olla pajunkissoja. Millähän ne lapset virpovat siellä Ranskassa.
    Äiti

    VastaaPoista
  3. Juuri näin, mikään matka ei ole välttämättä varma. :) ja vielä dementoitunut mummo, hah :):) ihan samaa tasoa taidetaan kuitenkin olla.
    Niin, millä lie virpovat, jos virpovat.. enpä olisi tullut ajatelleeksikaan, jos et olisi maininnut.

    VastaaPoista
  4. Eipä taideta siellä virpoa, rairuohon siemeniäkään ei taida olla saatavilla (tuostapa tulikin mieleeni, että täytyy tänään ne kylvää). Yritä silti päästä pääsiäisajan tunnelmaan!

    Ja suuntavaisto minulla on samaa tasoa kuin äidilläsi ja sinulla, niin kuin olen aiemminkin maininnut.

    Pärjäile edelleen! terv. Jaana

    VastaaPoista