Punaisia poskia

Nyt tuli ensimmäinen reikä blogiin, kun ei jokaista sormen ja varpaan liikettä ole heti kuvannut. Pikakelataan nyt äkkiä siis.

Viikonlopuksi lähdin tosiaan taasen Lyoniin sisäisen levottomuuden ajamana. Hauskaahan se ol, ja nyt jo odottaa seuraavaa viikonloppua, että vois lähteä vaikka jossain käymään. Vaikka vielä en tunne Grenobleakaan.

Lyonissa juoksin kuppilasta toiseen ja kävin ravinteleissa syömässä. Kävin myös leikkauttamassa hiukset. Mulla kun on tällaiset hiustenleikkuukoneella huitaistut hiukset, niin eipä näille mitään voi tehdä. Koneleikkuulla siis. Siellä oli varmaan kuitenkin vakiotaksa tai jotain se 12e, niin siistivät sitten niskavillat sellasella pelottavalla partaveitsellä ja leikkuun jälkeen oli vielä hiusten pesu ja kuivaus. Yhtä pitkään kesti kun jos olisi Suomessa tehnyt täydellisen muodonmuutoksen. Hyvää palvelua.

Istuskellessani ravinteleissa välillä jaksoin ottaa kontaktiakin paikallisiin ja koettaa särpättää jotain. Hauskaa on sellainen kohlailu. Näin myös suomalaisen pariskunnan kadulla. Olivat menossa kuuntelemaan Karita Mattilaa Lyonin oopperaan. (Minkä ihmeen takia pitää tulla Ranskaan kuuntelemaan suomalaista huljutusta? Kaippa se Kartsa jonkun luokan tähti sitten on...)

Arkeen pääsin joka tapauksessa tänään taas palaamaan. Töistä nautin, vaikka narkolepsia uhkaa aina kun kuuntelee jotain keskustelua pidempään. Nyt ymmärsin jo miten plasebojuttu toteutetaan siinä rTMS -tutkimuksessa. Ikävä kyllä hoitoa aloittava potilas taisi kuulla oven takaa, kun hoitaja selitti minulle, eikä siten tuntunut kovin innostuneesti suhtautuvan hoitoon.
Hoidon jälkeen tämä pt kysyi :"Miksi minä saan plasebohoitoa?" Posket punottaen kuuntelin hoitajan selitystä.

Tänään olisi ollut taas tapaaminen Erasmusten kanssa. Ei oikeastaan olisi yhtään jaksanut lähteä, mutta lähdin silti. Raitiovaunussa näin pari Espanjanlaista opiskelijaa, joita olin nähnyt aikasemmalla Erasmusillallisella. Taas tuli eteen yksi varsin pitkälti rautalangasta väännetty keskustelu:

Minä: (päätin aloittaa rempseästi espanjaksi, mutta ei hyvin mennyt) Com..Comsta..Como Estan?

Tytöt: hehheh (voi mikä ääliö, mut ei voi mitn) Salut!

Minä: Graalrngr (jotain ranskasökellystä) à l'école (ranskaks koulu)... Errrasmys??

ja loput vapaasti suomennettuna:

Tytöt: (Jotain tyyliin:) koululla ei ole enää opiskelijoita. Onko sulla vielä harjoittelua tänään vai?
Minä: On mulla vielä harjoittelua viis viikkoa.

(Puna alkoi jo nousta poskille kun dialogi ei oikein meinannut sujua. Ymmärsin, etten ymmärrä, mutta en tiennyt mitä en ymmärrä.)

Tytöt: Koululla ei ole enää opiskelijoita. Siis oletko harjoitteluun menossa nyt?

Minä: Eeen, pääsin jo kauan sitten harjoittelusta.. Olen menossa koululle Erasmustapaamiseen.

Tytöt:(Sitä tässä on koko ajan koetettu selittää, että) KOULULLA EI OLE ENÄÄ KETÄÄN, se tapaaminen oli kolme tuntia sitten.

Minä: (täysin häkeltyneenä ja nolona) aijjaaa... minä tästän taidankin sitten lähteä takaisin päin...

Tytöt: (häkellykselleni ystävällisesti hymyillen) Mutta huomenna on koko päivän se tapahtuma, mistä kanssa viimeks puhuttiin.

Minä: (??????????)

Tytöt: tossa tollanen esite, se on koko päivän huomenna.

Minä: Kiitti moi!

Tytöt: Moikkamoi..


eli semmosta.

Yks päivä olin tästä kämpiltä lähdössä kauppaan ja ajattelin kysäistä, oisko lähellä jotain kauppaa. Ajattelin vaan, ettei tarvi siellä viiden kilometrin päässä käydä, missä kävin viimeksi. Henkilö, jolle kysymyksen esitin, katsoi mua silmät pyöreinä (oliko tuo vitsi tai mikä sulla on ongelma?). Tuossa tien toisella puolella on CARREFOUR! (paikallinen Prisma (eli Citymarket K-kaupan asiakkaille). Mut hyvä, että on. Tänään kävin sieltä ostaa vähän ruokaa. Leipää etsiessä pysähdyin sit patonkien kohdalle. Siinä ihmiset veivas ja vatkas niitä 42snt:n patonkeja kuin jotain jalokiviä etsiessään mahdollisimman hyviä. Minä sieltä välistä riuhtasin kouraani pari ja olin varma, että mulle maistuu. Sit vaan ajattelin, että nyt ihmiset varmaan näkee jo mun patongeista, että tuo on turisti. Sen pahemmitta patonki-irvailuitta selvisin kuitenkin kaupasta. Ja oikeassa olin, kyllä mulle maistuu.