Yllättäen tuskaisen vässykkäavautumisen jälkeen synapsiraot ovat alkaneet taas täyttyä transmittereillä.
Eilinen meni harjoittelussa jo ihan hyvin ja tänään aloin olla jo hiukkasen vauhdissa. Kuten tuonne kommenttiin kirjoitin, eilen syötin 5kk vauvaa tuttipullolla. Ymmärsin taas paremmin, miksi entiset sairaanhoitajaopiskelijaluokkalaiset paukahtivat paksuksi heti kun linja muuttui sh:sta kätilöksi: kyllähän nuo vauvat on sympaattisia (ainakin tyytyväisinä). Mutta minä olin helpottunutkin, kun vauveli oli saanut maidot huuleen ja pörpäytettyä ja pääsin lähtemään.
Töiden jälkeen menin kirjastoon. Ville rimpsautti soittaa ja sai taas puhella ilman kielitaidon, säädyllisyyden tai teennäisyyden sensuuria. Se on mahtavaa.
Kirjastossa kiertelin hyllyjen välissä ja yritin stimuloitua älyllisesti. Näpräsin pokkareita, klassikoita, elämäkertoja, historian, lääketieteen, uskonnon ja psykologian kirjoja sekä kieltenopiskelumateriaalia ja mietin, miten paljon mielenkiintoista tähän maailmaan mahtuu. Lainasin taas pari kirjaa, jotka jätän lukematta.
Illalla lähdin jonnekin luennolle, jonka ilmoituksen olin huomannut lehdestä. Lastenpsykiatri, psykoanalyytikko Bernard Golse piti luentoa aiheesta "Entre psychanalyse et attachment: la place de la symbolisation et de la sexualité infantile". Tuin psykoanalyysiyhteisöä viitosen pääsymaksulla ja paikalleni istahtaessa olo oli aikuinen ja älykäs. Luennon alettua olo oli väsynyt ja tyhmä; loputtua helpottunut.
Tänään töissä tein kuumenmittauskierroksen itsenäisesti. Oikeasti jännitti. Lapset sairaalasängyissään ja aikuiset vieressä tuijottamassa mitä teen. Pelkäsin, että joku kysyy jotain. Vahvan aksentin hyvä puoli on kuitenkin se, että usein jo tervehdyksen sanoessani paikalliset huomaavat, etten puhu kieltä.
Muuten kiertelin taas kerran paljon toisen opiskelijan mukana. Tämä vasta toisen vuoden shopiskelija, mutta niittaa mut taidoillaan ihan satanolla. Se on pirtsakka, näppärä, ystävällinen ja ymmärtääkseni ihan fiksukin. Minä kun puolestaan en osaa puhua, laittaa lakanoita tai pestä ihmistä vuoteessa. Onneks se on mukava ja antaa minunkin tehdä, eikä yritä päteä minun kustannuksella.
Iltapäivästä olin oikein hyväntuulinen ja puhelias (sanoin monta lausetta!). Ruokatauolla kävin edellisessä harjoittelupaikassa ja sovittiin ensi viikolle aika, jolloin saan loppupalautteen. Oli kiva nähdä noita edellisen harjoittelun ihmisiä, tuntuivat ihan vanhoilta tutuilta. Suhteellista on elämä.
Töiden jälkeen kävin hakemassa minulle saapuneen lähetyksen tuosta viereisestä rakennuksesta, tämän opiskelija-asuntolan konttorista. Rakas pikkusisko oli lähettänyt taas mahtavan yllätyksen. Innoissani avasin paketin, jossa oli mm. Pantteri mix pussi. Tarjosin konttorin työntekijöille karkkia ja nainen puklautti salmiakin suustaan hirveellä irveellä. Se otti päälle hedelmän makuisen lohdutukseks.
Iinalle terveisiä sinne Perunaan, salmiakista tulit mieleen!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
voi suloisuus, miten hyvä lukea näitä valonpilkkeitä! :) onnellinen elämä on vaan pieniä auringonsäteitä ja katinkullan kimalteita ja sadepisaroiden kuultoa.. ;> ! ne vaan pitää löytää. onneks osaat (ainakin välillä ;p <3 ! ) .
VastaaPoistaOnpa kiva lukea taas kuulumisiasi lomasi jälkeen, vaikka ehkä sinulla ei kaikin ajoin täydellisen kivaa olekaan...Hyvin sen kuitenkin kerrot ja uskon lopputuloksen ja muistojen kuitenkin jäävän plussalle :)
VastaaPoistaKaisa
Heikki! Oon aika ylpee että pääsin sun blogiin. Kiva kun muistat. Mulle ei ole vielä kukaan lähettänyt salmiakkia, olen vähän kateellinen kyllä.
VastaaPoistaEilen tosin saatiin tehtyä salmaria vapun kunniaksi, kun toinen suomalainen oli säästellyt yhtä turkinpippuri-pussia. Helpotti hieman tuskaa.
Kuinka paljon sulla on siellä vielä jäljellä?
Muorin juhlat tuli juhlittua. Taisivatpa ihan onnistua ja muori vaikutti tyytyväiseltä. Tänään kierreltiin vielä vähän Mäntyharjulla, käytiin parissa sukulaispaikassa yms.
VastaaPoistaSää on keväisen viileä ja sateinenkin, tuulee = aika kylmää vapuksi. Kevät on silti selvästi tulossa, linnut virittyneet lauleluun ja jossain jo joku vihertääkin. Siellä varmaan paremminkin.
Psykoanalyytikon esitelmän nimessä oli paljon tutulta kuulostavia sanoja, mutta emme äidin kanssa silti onnistuneet niistä oikein luomaan järkevään kokonaisuutta. Johtuisiko tuo enemmän psykoanalyyttisestä ajattelusta vai ranskankielen taidon puuttumisesta, en lähde arvailemaan vaan kysäisen, saitko selvää, mikä oli luennon aihe ja sisältö.
Helsingin kämpän remontti tiemmä etenee ihan aikataululleen ja on varmaankin tuloosi ihan asuttavassa kunnossa jo, vaikka jotain pientä hiontaa saattaa jäädä vielä silloin vaille. Kylpyhuone on ilmeisesti jo aika valmis ja remontin tekijän mielestä varsin hyvän näköinen. Jaakon mielestä seinänpätkän poisto oli onnistunut ratkaisu Jaakon epäilyksestä huolimatta. Eli odottelemme jo tässä pikkuhiljaa sinun paluuta tänne suuntaa, vaikka tiedämme, että siinä vielä kuukauden päivät sujahtaakin.
Eipäs tässä muuta kuin vointeja.
K-t: No hard feelings tätä reissua kohtaan :) henkilökohtaisena kokemuksena tämä on kaiken kaikkiaan hyvinkin mielenkiintoinen reissu. Yksinolo ei ole itsessään ongelma. Suomessakin vietän joskus pitkiäkin aikoja eristyksessä vapaasta tahdosta, koska nautin siitä. Täällä vaan kun teen sen vaihtoehtojen puuttuessa, niin se on noloa. :)
VastaaPoistaI: vielä kuukausi olis. Salmaria olen täällä koettanut suomalaisesta ruoka-/juomakulttuurista kyselleille selittää, mutta se on mahdotonta. :)
k/i/v: en ymmärtänyt luentoa, siksi tulikin vähän tyhmä olo. Samoja sanoja "attachment,symbolisation ja sexualité" siellä toiseltiin. En päässyt juoneen kiinni. Sitten oli niitä hyväntahtoisia huumoripyrähdyksiä, mitä keski-ikäisten täyttämillä luennoilla yleensäkin on.
Niuvassa sitä sanotaan vapaaehtoiseksi huonevalvonnaksi ("vietän joskus pitkiäkin aikoja eristyksessä vapaasta tahdosta")
VastaaPoistaiskä
niin. ehkä tämä juuri on ero minunkin kohdallani Niuvatermein: Suomessa olen huonevalvonnassa, täällä eristyksessä.
VastaaPoistaHyvä Hese! Sellasta se on että aina ei mee ihan putkeen, esimerkiksi nyt eilen ajattelin että vihollinen #1 on tyhmät potilaat, vihollinen #2 tyhmät ampparikuskit jotka niitä kuskaa vääriin paikkoihin ja vihollinen #3 tyhmät ihmeiset jotka ajaa liian hiljaa ja hidastaa mun kotiinpääsyä ärsyttävän työpäivän jälkeen... Sit ajattelin että aika karseeta, että on ihmisiä jotka vihaa työtään JOKA PÄIVÄ ja aika siistiä että enimmäkseen oon omastani ihan huumassa. No tää ei kai liittynyt mitenkään mihinkään, teki vaan mieli avautua! Tai liittyi se kai vähän siihen että huonon alun jälkeen harjoittelusi alkoi sujua.:D Että tsemppiä vaan edelleen, joko muuten päätit että seuraava kulttuurivaihtokohde olis Turku?
VastaaPoistaMinä alan muuten olla aika vakuuttunut, että puhut itseasiassa ranskaa aika hyvin, olet vaan sielläkin oma (niinkuin minäkin, aina ja kaikkialla) estynyt itsesi! :) Jatka hyvää työntekoa! Keep up the good work!
VastaaPoistaRiikka: hah:P ei ole lähtenyt huikeaan kiitoon harjoittelu, mutta vähän helpompaa. kesä menee ainakin vielä Helsingissä, kun on työt sovittuna. En lupaa mitään, mutta en vastustakaan Turkua :)
VastaaPoistaJaakki: niinno onhan tuo yksi ajatusmalli, että oikeasti osaa vaikka mitä, mutta on aina estynyt..:) mutta tässä tilanteessa tosiaan ongelma on se, että en oikeasti kykene. se vielä, kun en puhu niin en opi. ja kun en opi niin en puhu. vaadittaisiin hieman ponnistelua, mutta en jaksa. kiitos kuitenkin :)