Päätin kävellä kämpille kaupungilta. Sää oli sopiva ja oli aikaa ja virtaakin. Matkaa on n.4km. Ajattelin, että raitiovaunulinjaa seuratessa en voi eksyäkään, ja näen vähän matkan maisemia tarkemmin kuin ikkunasta. Kuljin iloisesti pitkin linjaa muutaman kymmentä minuuttia ja ihastuneena ihmettelin, miten en ole huomannut tätäkään isoa katua kadunlaitakauppoineen koskaan aikaisemmin, kannattipa tosiaan lähteä kävelemään ja katselemaan! Ajattelin tarkastaa millä pysäkillä olen menossa. Ihmejakumma, olinkin lähtenyt risteyskohdassa seuraamaan väärää linjaa. Luovuttamisesta, eli takaisin palaamisesta en tykkää. Olin mennyt länteen etelän sijaan, joten päättelin, että jos menen etelään ja sitten takaisin itään päin, löydän raiteelle. Jatkoin siis omia polkujani.
Pääsin yksi päivä työkaverin kyydissä kämpille. Mentiin jonkun romani-/spurguhökkelinkylän ohitse ja työkaveri mainitsi, että tuolla asuu romaneita. Nyt kävellessäni eksyin samalle tai vastaavanlaiselle alueelle. Maassa makoili joku hyvinkin laitapuolenkulkijannäköinen, ja toinen tyyliltään vastaavanlainen tuli vastaan. Metalliseinään oli kirjoitettu CORPS ja ajattelin, että jos en halua itseäni havainnollistamaan tuota sanaa, niin taidanpa pistää jalkaa toisen eteen hieman tiivimpään tempoon.
No mutta oikeasti aurinko paistoi ja sisäinen tunnelma oli keveä.
Kävelin taas pitkin poikin. Ei näkynyt ratikkalinjaa, ei edes bussilinjoja. Ajattelin mielessäni, että jos olisi oikein geometrinen ihminen, niin varmaan pystyisi helposti suunnistamaan ympäröivien vuorien avulla. Minä en ole.
Sitten iloksi ja ihastuksekseni löysin bussipysäkin. Niillä on kartat ja niihin on aina merkitty punaisella "VOUS ETEZ ICI", olet tässä. Mahtavaa Grenoblen kaupunki! Katsoin karttaa ja huomasin, että olen sattumoisin kaikkien mutkien jälkeen mennyt oikeaan suuntaan. Nyt vain tämä risteys ja sitten katua suoraan. Ihmettelin tuuriani, ilman karttaa olisin valinnut juuri toisen tien. Nyt kartasta näin, että minun pitääkin ottaa oikeanpuoleinen tie. Lähdinpä kävelemään. Nyt en kävellyt kuin 10-15min kun aloin epäröimään. Löysin taas bussipysäkin ja tarkastin kartan. Tietysti olin valinnut sen väärän tien. Valonheitin syttyi päässäni, kun tein oivalluksen: Jos kartta on edessä väärin päin (eri lailla kuin minä ajattelen), niin oikealle käännös tarkoittaa luonnossa vasemmalle. Eipä se tiennyt kuin yhtä pientä kiertoreittiä lisää. Kävelin tien päähän, ja loppujen lopuksi pääsin perille. Jalkoihin sattui.
------
Spurguista tuli mieleen. Täällä kerjäläisillä on usein koira. Hellyyttävää?
------
(Ei liity mitenkään ylläoleviin.) Grenoblessa on paljon italialaisia, kun ollaan aika lähellä rajaa. Meidänkin päiväsairaalassa. Erittäin mukavia ovat. Pitäisi tuonne Italiaankin suunnata!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mennään Heikkis sitte sinne Italiaan ja jonnekki muualle ku mä tuun käydään vähä katteleen maisemia :) Ei oo enää ku alle 3vk ku tuun :)
VastaaPoista-Ellis
Sun pittää ottaa Nokia karttapalvelu käyttöön. Eikös se taida olla ilmainen.
VastaaPoistaE: Kaikki on mahdollista! :)
VastaaPoistaP: sekoilu kasvattaa, ainakin kärsivällisyyttä. Ja osaa arvostaa löytämistä. Joskus asioita on vaan paras tehdä vaikeimman kautta!
Äiti suunnittelee sinulle pääsiäisohjelmaa: ateria provencelaisessa tai italialaisessa pikkukaupungissa. En osaa tuosta tarkemmin sanoa.
VastaaPoistaOdotellaan tässä Anna-Kaisaa ja kavereita. Ovat jossain Oulun ja Ylläksen välillä, toivottavasti.
Tänään ei voimat riittäneet kuin vähän yli 10 km hiihtoon. Tuolla laduilla tuskin sinäkään eksyisit.
Iskä
Äiti on tosin varmaan suunnitellut jo lisäksi seuraavat kaksi kuukauttakin, mutta pistetään korvan taakse :)
VastaaPoista10kilsa++,hienoa!
Tuo, mitä sanoit laduista on taas yksi lausahdus niitä ns. "kuuluisia viimeisiä sanoja":
"Noilla laduilla en minäkään voi eksyä!" :)
Jos lähtee käveleen, niin mitenkä voi tietää onko menossa länteen tai etelään? Paremmin selviää maamerkeillä, "sen siniovisen talon kohdalla oon oikeella reitillä ja sitten pitää kääntyä vasemmalle siinä, missä se mummo aina istuu pihalla"... Jos vaikka metrossa (minkäniminen sitten missäkin on)on neljä uloskäyntiä, niin aina pitää mennä siitä, mistä on ihan varma, ettei se ainakaan ole! Niin ei se kyllä yleensä olekaan, mutta toisella puolella katua ja risteystä on usein ihan mukavat maisemat, kivoja kauppoja, kahviloita jne. Ilman Mariaa saattaisin vieläkin ajella Pariisin maanalaisessa (pian olisi jo kolme vuotta täynnä! Olisinkohan oppinut ranskaa?)
VastaaPoistavoi sinua hassua. :) mutta hyvä, että kuitenkin osaat epäillä suuntavaistoasi etkä sentään jatka ikuisesti väärään suuntaan! :)
VastaaPoistahurjaa tuo spurkualue.. minua olisi pelottanut! sinunkin puolesta jännitti tätä lukiessa!
auringonpaistetta! (täällä on jo kevät ja lumet on haihtuneet ainakin puoleenväliin pois!)
halauksia!
Hei Heikki, uutta tietoa kaivataan! Kuinkas vietit pääsiäisviikonlopun?
VastaaPoistaterveisin Jaana